Itsenäisyyspäivänä kuuluu leipoa joulupipareita, näin on äiti opettanut ja mä olen mallikkaasti jatkanut perinnettä omassa "perheessäni". Valmistaikinasta tosin, mutta pääsee siinäkin sen verta kaulinta heiluttelemaan ja jauhoja pöllyttämään, että voi sitä leipomiseksi kutsua. Mieskin kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan sen verran, että kävi muutaman porsaan painelemassa ja katosi sitten äksboksin pariin. Raahasin sen kuitenkin takasin maanpinnalle maistelemaan pippareita ja juomaan glöksaa. Ja mä olen sen verta extriim, että syön piparini med homejuusto (miksi tää kuulostaa melkein perverssiltä, oon selkeästi viettänyt taas liikaa aikaa avon seurassa).

Ruoka ei meidän taloudessa itsenäisyyspäivänä ollut juuri normaalia kummempaa. Fetasalaattia molemmille ja avolle lisäksi jotain naudanliha-käärylöitä. Yllytin sen myös nauttimaan lasin punkkua juhlan kunniaksi ja sehän innostui niin kovasti, että kietaisi melkein koko pullon. Hihitteli itsekseen vielä sängyssäkin.