Taas aamuspinnissä, mutta aikusten oikeasti otin kyllä ihan kevyesti (katso syy alla). Siellä oli taas se nainen, jolla on maailman isoin tukka. Enkä nyt edes liiottele yhtään. Se ei koko tuntina tehnyt juuri muuta kuin istui selkä pystyssä, röyhisteli rintojaan tai korjasi sitä jumalatonta tukkaansa. Eikä sinällään mikään ihme, sillä sen teinikengissä oli niin paksut pohjat, että tuskinpa niitä olisi saanut edes kuonokoppiin ängettyä... Mutta oikeesti, mähän olen vaan kateellinen, kun toiset pystyy näyttämään urheillessakin hyvältä, kun itse painan menemään tukka sotkussa, naama kirjavana ja onnistun vieläpä haisemaan pahalta.

Joo, mutta sitten tämän päiväiseen otsikkoon. Vasta taannoin ehdin miettiä, kuinka ajottain esiintyvä uniongelma on pysynyt loman jälkeen poissa, mutta nytpä taas heilutaan täällä muutaman tunnin yöunien voimalla. En edes katsonut kelloa, kun vihdoin vaivuin sekavaan horrokseen, mutta luulen sen olleen lähempänä neljää. Näidenkin kahden tunnin unien aikana piti vielä herätä kerran vessaan. Nukuin vierashuoneessa ja olin ylösnoustessa niin sekaisin, että ovea etsiessä törmäsin tyhjään matkalaukkuun. Kamala kolina, avo varmaan tykkäsi. Jollain lailla on työpäivästä kuitenkin rämmitty läpi. Todennäköisesti joudun huomenna kirjottamaan tämänpäiväisen tekstin uudestaan, mutta nyt luettuna se vaikuttaa kohtuullisen täysipäiseltä. Jospa illalla nukkumatti olisi kaveri.