On jäänyt päivittäminen vähälle, kun olen keskittynyt hoivamaan yhtä meidän perheen jäsenistä. Nyt onneksi näyttää jo paremmalle.

Reenit on kuitenkin jatkuneet kuten ennekin. Lumi ja jää vähensivät työmatkapyöräilyä, mutta tänä aamuna tein paluun satulaan. Ja voi että se on niin paljon miellyttävämpi tapa matkustaa. Herää paremmin, kun saa raitista ilmaa, ja mikä parasta ei tarvitse yrittää etsiä toinen toistaan surkeammilta radiokanavilta jotain kuunneltavaa.

Mun juoksukunto on ottanut ihan ihme harppauksen eteenpäin. Alkaa jo tuntua pelottavan helpolta. Ja juoksu sujuu mihin vuorokauden aikaan tahansa (no okei, yöjuoksua en ole sentään kokeillut missään muodossa), ennen esim. työpäivän jälkeiset lenkit oli mulle ihan mahdottomuus. Mies väitti, että se johtuu mun tippuneesta painosta, mutta voiko muutama kilo vaikuttaa noin paljon...

Niin, paino se vaan jatkaa tippumistaan ja ihan (lähes) tahattomasti vieläpä. Mitkään housut ei meinaa pysyä jalassa ja joudun tekemään ihmeellisiä viritelmiä, koska en oo ehtinyt käydä ostamassa ehjää vyötä. Toisaalta pitäisi joo tosissaan nyt saada kiloja ylös, mutta onhan se ennenkin nähty, ettei siitä mitään tule. Saavutetuista eduista ei luovuta.