Tunnustetaan, silloin kun on aikaa, mä olen aikamoinen keskustelupalsta-narkkari, erityishuumeena erilaiset laihdutukseen ja liikkumiseen liittyvät voorumit. On mielenkiintoista seurata eri suuntausten ja ilmiöiden: karpit, painonvartijat, kutraajat jne muodostumista. Esim. karppaus eteni ensin vähemmistö-mielipiteinä "normi-laihduttajien" joukossa ja sitten myöhemmin omana yhteisönään, josta edelleen valtamedioiden tietoisuuteen

Ehkä kiinnostus tähän aihepiiriin johtuu siitä, että mä saan jotakin kieroutunutta tyydytystä toisten kilo-kamppailusta. Mä oon aina ollut sitä mieltä, että laihduttaminen on helppoa, mutta se voi johtua siitä, etten mä ole koskaan laihduttanut näistä perinteisistä syistä johtuen. Perinteisillä tarkoitan ulkonäkö- ja terveysseikkoja. Mä olen laihduttanut laihduttamisen vuoksi. Ja mun menetelmätkään on harvemmin olleet perinteisiä. Parhaimmaksi reseptiksi olen havainnut äärimmäisen itsekurin ja toisaalta itseinhon. Eli enpä tiedä, pitäisinkö laihduttamista enää niin helppona, jos yrittäisin laihduttaa ihan yleisesti "hyväksi havaituilla" keinoilla.

Syy, miksi pohdin tätä, on tämä varoivainen painonnostatus-kausi, jota ainakin olen aloittavinani. Mietin, että mitäs sitten keväällä, kun pitäisi alkaa veistää rasvaa lihasten päältä. Jos mä turvaudun vanhoihin konsteihini, siinä lähtee lihakset samalla, se on varma. Tuhannen taalan kysymys onkin, onko mulla niin hyvä itsekuri, että osaan syödä sopivasti, enkä liian vähän.