Nyt mä en hetkeen valita siitä, etten saa paikkoja kipeeksi reenillä. Maanantaina  selkä [ai, sattuu kun nostaa käsiä], tiistaina jalat [ai, kestää kauan ennenkuin jalat vetryy kävelyyn ja askellus muuttuu edes vähän joustavaksi, jostain syystä kipu on vaan pahentunut eilisestä, ei kannata edes kysyä portaiden kulkemisesta] ja mikä parasta eilen haukkarit [pitkästä aikaa niissä tuntuu tänään pientä arkuutta, mikä on mulle ko. lihasryhmän kohdalta oikein hyvä saavutus]. Juu, tiedetään, ettei kipu ole tae lihaskasvulle, mutta silti sitä monesti ajattelee, että no pain - no gain.

Voi syletys tuolla ulkona on mälsä keli. Edelleen vahvistaa mun uskomusta siitä, että jossakin päin maailmaa on pakosti mukavammat elinolot kun täällä. Ja ei, iänikuiset pelottelut tulvista, pyörremyrskyitä yms. ei saa mua muuttamaan kantaani ja laulamaan ylistyslaulua Suomi-neidon sijainnille karttapallolla.

Alkuviikkosta luulin taas tipahtavani unettomuuskierteeseen viikonlopun koomaunien jälkeen, mutta toissayönä houkuttelin nukku-ukon pillereillä ja viime yönä jo ihan itse.

Töissä päivän polttava ongelma on kuinka saada liikaa tietoa mahtumaan liian pieneen tilaan. Ajattelin kohta jatkaa ongelman pohtimista joululahjaostoksilla.