Vanhojen setien mielestä on ilmeisesti hauskaa ihmetellä mun reenejäni. Monesti tulee (hyväntahtoisia) kommentteja ja kyselyitä. Lähinnä kai (muka) isot painot sekä keskittynyt puhina ja ähinä kummastuttavat. Muutenkin olen huomaavani miehissä hieman suojelunhalua meitä naisreenaajia kohtaan. Aina silloin tällöin saan osakseni lähes hätääntyneitä katseita, kun alan esim. heilua  käsipainojen kanssa. Ehkä ne ei vaan luota siihen, että mä jaksan (jos totta puhutaan, niin en mäkään aina luota siihen), mutta tässä tilanteessa kohteliainta olisi tulla tarjoamaan apua, eikä vaan tuoijotella salin toiselta laidalta huuli pyöreenä, että kolhaseeko se tolla mötikällä otsaana vai ei...