Tänään oli aluperin ohjelmassa intervallispinning, mutta syksyisen tyyni ja aurinkoinen ilma houkutti vielä sille viimeiselle syksyn pyörälenkille (taisin sanoa tuon viimeisen jo viimeksi). Varastin siis vähän omaa aikaa pidennetyn lounastunnin muodossa. Ja kyllä kannatti lähteä. Ruska on parhaimmillaan ja maisema ihanan värikäs, kun keltaiset, punaiset ja oranssit puut piirtyvät vasten sinistä taivasta. Loppumatkasta vielä kolme peuraa (?) hyppeli tien ylitse. Aika idyllistä. Lenkille tuli kestoa 2h20min ja kilometrejä kai joku 50. Tuohon kun lisää vielä työmatkapyräilyt, niin tän päivän saldo on aika mukava. Nyt on kiva jatkaa vielä hetki töitä, kun on pää täynnä raitista ilmaa ja maha täynnä salaattia. Jos vaan virtaa riittää illalla, niin voisin tehdä ihan nopean käpälä-treenin, ettei se jäisi välistä.

Loppukaneettina vielä, että vaikka mä edelleenkin liikun ihan älyttömästi (=liikaa), niin jotain parannusta kai on tapahtunut, kun pyrin tekemään juuri sitä, mikä kulloinkin tuntuu nautittavimmalta, enkä anna treenisuunnitelman orjuuttaa. Kun tulee sopivasti vaihtelua, niin kroppakin voi nyt ehdottomasti paremmin, kun esim. vielä vuosi sitten.