Mitäpä tässä, jussia odotellaan kovasti. Kun töissäkin yksi pitkään vaivannut asia ratkesi halutulla tavalla ja kuuden viikon kesäloma lymyää vain viikon päässä, niin pakostakin suu kääntyy hymyyn ja juhlafiilikset valtaa tytön. Mainittakoon, että joulu ja juhannus on about ainoat hetket vuodessa, jolloin mä luovun pingottamisesta ja relaan kunnolla. Kuulostaa varmaan kauhealta, mutta mun luonteeni ei kestäis yhtään enempää totaali-relausta, kun justiin noi kaksi kertaa vuodessa. Rajoitukset sekä kuri ja järjestys, ne on mun mieleen ja pitää mut järjissäni.

Viikonloppuna pyörää 3,5h ja puolimaraton (eri päivinä). Tai puolimaratonia vastaava matka yksin jolkotellen, ei mitään tapahtumaa siis. Kilometri ennen kotia mittari näytti 19km, niin täytyihän mun juosta se symbolinen 21 täyteen, vaikken ollut sitä suunnitellut. Juoksin sitten hiukan ees taas. Ja koska jonkinlainen aikakin täytyi saada, vedin viimeset pari kilsaa hirveellä höökillä. Onneks olin ottanut alun hitaasti, niin riitti hyvin vielä paukkuja. Vaaka kiitti tästä viikonlopun suorituksesta kilon verran alemmalla lukemalla. Kohta tarttis ehkä tehdä jotain, mutta siltikin vähän myhäilyttää...