Sunnuntaina käväsin kaverin synttärillä ja näin siellä pitkästä aikaa myös muuta kaveriporukkaa, jonka kanssa oltiin aikoinaan paljonkin tekemisissä. Tiedä sitten, onko kolmenkympin rajapyykin läheisyys alkanut pelottaa arvon neitejä vai mistä johtuen koko kaksituntisen ainut puheenaihe oli ryyppääminen. Kuka on ryypännyt menneellä viikolla, missä baarissa ja kenen kanssa ja mitä ryyppykeikkoja on tiedossa seuraaville viikoille. Ja auta armias, jos kalenterissa oli tulevaisuudessa tyhjiä viikonloppuja, niille piti kiiruusti keksiä joku syy ryypätä. Anteeksi nyt vaan, mutta mitä on tapahtunut mun fiksuille kavereille, joiden kanssa pystyi vielä taannoin ihan keskustelemaankin. Enkä nyt tarkoita, että olis pitänyt puhua Nokian kurssin kehityksestä tmv, mutta jostain muusta kun siiderin kittaamisesta nyt kuitenkin. Ai niin, mutta keskusteltiinhan siitä, että kuinka Big Brotherissa oli ryypätty... Olin niin järkyttynyt, että piti tekosyyn varjolla karata kotiin. Niin ja ihan hienovaraisena vihjeenä, että tässä kolmenkympin korvilla kropasta ja naamasta kyllä alkaa näkyä se, mitä pe- ja la-iltoina on tehty. Valitettavaa, mutta totta.
Loppuun vielä mega-rutkutus ja avautuminen: OLEN TAAS LAUANTAINA PAKOTETTU VIETTÄMÄÄN KOKO HELVETIN PÄIVÄN YKSISSÄ HELVETIN HÄISSÄ. Mitä mä jo taannoin kirjoitin: ÄLKÄÄ JUMALAUTA KUTSUKO MUA ENÄÄ YKSIINKÄÄN HÄIHIN. KIITOS.
