Jostain syystä mun kategoriat on kadonneet kokonaan, pitäisiköhän ne yrittää luoda uudelleen...? No, tyydyn nyt ainakin tämän kerran löpisemään vaan yleisesti.
Salilla on nyt meneillään 10-toiston sarjat. Vähän semmoista tasapainoilemista se on. Pitää olla niin paljon painoja, että tuntuu, muttei taas niin paljon, että menee kiskomiseksi. Vähän päivästä vaihdellen oon ihan hyvin saanut tuntuman eri lihasryhmiin. Jotain kummaa on tapahtunut vasemman puolen rintalihaksessa, selässä tai jossain siellä päin, sillä en toissa yönä pystynyt kivulta nukkumaan vasemmalla kyljellä ollenkaan, myös syväänhengittäessä tuntui vihlaisu. Aamulla kipu oli kadonnut. Tuntuu friikiltä, kun kipu on justiin sydämen kohdalla, mutta muistan jostain lukeneeni, että justiin joku selkälihaksen jumi aiheuttaa tuommoista vihlontaa ja että aidon sydänkivun kyllä tunnistaa.
Kohta pitäis kai kokeilla vitosen sarjoja. Hiukan epäilyttää, koska noin vähät toistot vaatii sen verta isot toistot, että avustaja on monessa liikkeessä tarpeen (esim. painojen liikkeelle saanti ekaa toistoa varten). Saas nyt nähdä, kuinka saan ton sujumaan...
Nukkumisasiat on vähän paremmassa jamassa (nyt kun sanon näin, niin varmaan tulee takapakkia ens yönä), ainakin 6 tuntia hirsiä on vedelty joka yö. Tässä alkaa tuntea itsensä taas melkein normaaliksi ihmiseksi (huom. sana melkein, täysin normaaliahan musta ei saa).
Perseläskit on taas alkaneet v*tuttaa entistä enemmän. Eilen oli kyllä aika mahtava itseinhon päivä. Syömisen lopettaminen yms. tutut kuviot tuli käytyä läpi. En mä tiedä, ehkä mun pitäisi oikeasti suosiolla vaan tiputtaa painoa, kun kerta tää on näin hankalaa. Sitähän väitetään, ettei viisi kiloa vähemmän vaa'alla lisää onnelisuutta, mutta mä luulen, että mun kieroutuneessa päässä se voisi tehdä juurikin sen. Toisaalta taas, en tahtoisi millään luopua tuloksista, joita viimein alkaa ylävartalossa näkyä. Matkan jälkeen täytyy tehdä joku päätös, kunhan nyt näen mitän kahden viikon frappucino- ja jäde-dieetti saa aikaan...
Salilla on nyt meneillään 10-toiston sarjat. Vähän semmoista tasapainoilemista se on. Pitää olla niin paljon painoja, että tuntuu, muttei taas niin paljon, että menee kiskomiseksi. Vähän päivästä vaihdellen oon ihan hyvin saanut tuntuman eri lihasryhmiin. Jotain kummaa on tapahtunut vasemman puolen rintalihaksessa, selässä tai jossain siellä päin, sillä en toissa yönä pystynyt kivulta nukkumaan vasemmalla kyljellä ollenkaan, myös syväänhengittäessä tuntui vihlaisu. Aamulla kipu oli kadonnut. Tuntuu friikiltä, kun kipu on justiin sydämen kohdalla, mutta muistan jostain lukeneeni, että justiin joku selkälihaksen jumi aiheuttaa tuommoista vihlontaa ja että aidon sydänkivun kyllä tunnistaa.
Kohta pitäis kai kokeilla vitosen sarjoja. Hiukan epäilyttää, koska noin vähät toistot vaatii sen verta isot toistot, että avustaja on monessa liikkeessä tarpeen (esim. painojen liikkeelle saanti ekaa toistoa varten). Saas nyt nähdä, kuinka saan ton sujumaan...
Nukkumisasiat on vähän paremmassa jamassa (nyt kun sanon näin, niin varmaan tulee takapakkia ens yönä), ainakin 6 tuntia hirsiä on vedelty joka yö. Tässä alkaa tuntea itsensä taas melkein normaaliksi ihmiseksi (huom. sana melkein, täysin normaaliahan musta ei saa).
Perseläskit on taas alkaneet v*tuttaa entistä enemmän. Eilen oli kyllä aika mahtava itseinhon päivä. Syömisen lopettaminen yms. tutut kuviot tuli käytyä läpi. En mä tiedä, ehkä mun pitäisi oikeasti suosiolla vaan tiputtaa painoa, kun kerta tää on näin hankalaa. Sitähän väitetään, ettei viisi kiloa vähemmän vaa'alla lisää onnelisuutta, mutta mä luulen, että mun kieroutuneessa päässä se voisi tehdä juurikin sen. Toisaalta taas, en tahtoisi millään luopua tuloksista, joita viimein alkaa ylävartalossa näkyä. Matkan jälkeen täytyy tehdä joku päätös, kunhan nyt näen mitän kahden viikon frappucino- ja jäde-dieetti saa aikaan...
