Jahas, en voi vastustaa kiusausta taas tuoda julki erästä tapausta elävästä sali-elämästä.

Mies kävelee penkkipunnerruspaikalle. Tankoon ladataan x-määrä levypainoja. Varmistaja paikalle ja eikun ähertämään. Selkä kaarelle ja perse ylös penkistä. Jaksaa, jaksaa... Ja meneehän sitä peräti kolme toistoa. Nyt voikin tömistellä hakemaan vitosen kiekot vielä lisää molempiin päihin, kun tuo ensimmäinen sarja meni noin kevyesti.

Pieni vinkki; jos tahdotte tehdä kanssa-reenaajiin vaikutuksen, niin hlökohtaisesti vaikutun enemmän puhtaasta tekniikasta ja tehokkaasta treenistä, kuin isoista painoista.

Ja sitten omaan treeniin, jonka ehdin myöskin tehdä muiden edesottamusten tuijottamisen välissä. Olkia ja ojentajia väänsin. Ihan ok meni kai, mutta en nyt jaksa iloita siitä sillä, mun päähäni tuntuu mahtuvan taas vaan yksi ajatus. Miksi v*tussa yhä useammat mun pöksyt kiristää?!! Mä en oo yhtään varma, onko mun päänuppi vielä valmis hyväksymään tätä painon nousua. Ehkä jos olis ihan 100% varmuus, että seurauksena on lopulta myös lisääntynyt lihasmassa, mutta kun epäilen koko ajan onko mun riittävän tehokasta tähän. Toisaalta voin uskotella itselleni, että tää on osittain joka syksyinen vaiva, kun kai me ihmisetkin ollaan vielä sen verta eläimiä, että luontoäiti yrittää saada meille rasva-varastoa lämmikkeeksi talven varalle. Kuka kertoisi hänelle, että kiitos vaan huolenpidosta, mutta meillä on nykyään semmoinen keksintö kun untuvatakki.