Mä olin tuhma tyttö sunnuntaina. Lähdettiin aamulla sateen uhasta huolimatta avon kanssa perinteiselle viikon pitkälle juoksulenkille. Niinhän siinä sitten kävi, että pisarat tavoitti meidät ja jouduttiin kääntymään suunniteltua aiemmin takaisin, koska syysflunssa ei kiinnostanut kumpaakaan. Tavanomaisen kahden tunnin sijasta oltiin vaan reilu tunti. Mun perfektionistinen pääni ei tähän keskeytettyyn suoritukseen tietenkään voinut tyytyä, vaan lähdin vielä autolla renkaat vinkuen salille tekemään ojentajat + olat sekä Bodysteppaamaan. Vaikka tämä oli tuomittava teko, mulla on monta hyvää puolustusta:
-juoksulenkki mentiin tosi rauhallisesti, matalilla sykkeillä
-lauantai oli ollut herkkupäivä, energiaa riitti yllin kyllikisti, Bodystep tuntui kivemmalta kun pitkään aikaan
-mä olisin kuollut tylsyyteen kotona ja alkanut vaan lietsoa kinaa avon kanssa, kun en ollut väsyttänyt itseäni tarpeeksi
-lihakset oli sopivan lämpimät ja salitreeni kului loistavasti
-näin salilla ihmistä, joka saa mut aina hyvälle mielelle

Ei eli huonompi päivä sitten kuitenkaan. Nyt alkuviikosta oon sitten kai vähän himmailut ja vetänyt extra välipaloja. Pieniä ne on vielä, mutta hyvä alku kuitekin. Nyt lähden laittamaan pekonipastaa... Heh, en itselleni sentään, vaan kohtapuoliin pyörälenkiltä kotiutuvalle avolle.