Sainpas kuin saikin itseni tekemään intervalli-juoksutreenin. Jostain syystä kynnys siihen on kamalan suuri. On vaan niin paljon helpomi tahkota tasavauhtinen, vaikka vähän pidempikin, lenkki. Houkuttimena toimivat tällä kertaa työpaikan lähimaastoista löytyvät portaat ja mäet, joita sitten veivasin ees taas sykettä kiusaten. Kylläpä tekikin hyvää, onneksi tuli lähdettyä. Nyt oon niin ihanan poikki. Tekee elimistölle hyvää välillä vähän hajottaa kaavaa.

Olin niin tohkeissani, että päräytin vielä työpaikan salille tekemään nopean selkätreenin, kun oli sopivasti hyvä vire päällä. Onpahan se pois loppuviikon tarjottimelta.

Viime viikolla vaivanneet mystiset vatsavaivatkin on poissa ja on taas ihan mahtavaa olla terve. Kivun nyt vielä kestää, muttei sitä huolta, kun ei tiedä kivun aiheuttajaa. Ehdin jo epäillä (osaksi terkkarin tarpeettoman vouhkaamisen ansiosta), että joudun umpparileikkaukseen. Muttei sentään onneksi...

Viime torstaina oli muuten aivan unelmapäivä. Kävin aamusella höntsyilemässä pari tuntia fillarilla ja sitten vielä iltapäivällä (pyöräillen) salille huippurankkaan intervalli-spinningiin. Ihanaa rääkkiä, oli illalla ja vielä seuraava päivänä aivan julmettu nälkä vaikka mitä koitti syödä.