Sunnuntaina sain miehen houkuteltua 2,5h reipastempoiselle pyörälenkille. Alkuun valitti jaksamattomuuttaan ja mä sanoin sille, että älä valita, niin eikös äijä siitä sisuuntuneena pitänyt hirmusta vauhtia koko loppunlenkin. Hyvä vaan, sain mäkin tehdä oikein kunnolla töitä. Ei sitä kehity, jollei välillä vähän kärsi (ja ihan vaan tiedoksi, että miehellä on kyllä kuntopohjaa pyöräilyyn enemmän, kun allekirjottaneella, joten sitä saakin vähän kiusata).

Lauantai-iltana käytiin näyttäytymässä tylsähköissä pippaloissa, mutta pian karattiin sieltä kotiin omiin puuhiimme. Kuinka voikaan kaksi ihmistä viihtyä niin mahdottoman hyvin kotona ja omissa oloissaan. Rauhalliset lauantai-illat on ihan parhaita, niitä ei saa pilata millään hippaloilla.

Tuo Aino Kanelikierre -jäde ei saavuttanut suurta suosiota. Joku siinä vaan tökki. Periaatteessa ihan ok, muttei sitten kuitenkaan. Vähän turhan totisen ja tuhdin makuista. Täytyy syöttää se miehelle vaikka uuniomenoiden kaverina.

Tänään olis suunnitelmissa saada itsensä vihdoin motivoitua jalkatreeniin, oon lintsannut siitä ihan liiaan kauan. Vähän suunnittelin, että menisin tutustumaan yhteen "möykky"-saliin, niin tulis treenattua vähän niinkun huomaamatta vierasta ympäristöä ihmetellessä. Illalla tarttee sitten vielä mennä juoksuttamaan miestä.